Muutto tanne on tuonut mukanaan monenlaista stressinaihetta. Palkkaa ei ole pienta ennakkoa lukuunottamatta vielakaan maksettu, monenlaisia paperiasioita pitaisi ehtia hoitaa, tyo on melkoisen vaativaa, mikaan ei toimi ihan niinkuin odottaisi, joten ei ihme, jos paineet nousevat. Ihan konkreettisestikin. Vietin eilen illalla muutaman tunnin ensiavussa selallani maaten, ja verenpainetta mittailtiin vartin valein, mutta se ei suostunut laskemaan. Joudun ensimmaista kertaa elamassani syomaan verenpainelaaketta. Varmaan kuumuudellakin on osansa asiassa, kun vapaapaivan kunniaksi kavimme aamukavelylla. Kahdeksan aikaan oli viela siedettava ilma, mutta se kuumeni nopeasti, ja lopulta oli pakko ottaa taksi, kun tuli jo paha olo.Kovasti tekisi mieli liikkua ulkoilmassa, mutta ei voi kun odottaa viileampaa aikaa. Taalla olisi kauniita vehreita keitaita ja puistoja kavelyja ja piknikkeja varten. Akuun kuumuus ei vaikuta yhta pahasti ja han on kylla tehnyt paljonkin lenkkeja.
Koti on yha keskenerainen ja hankinnat on toistaiseksi ollut pakko keskeyttaa, kunnes palkka tulee. Taalla oppii karsivallisyytta ja hiljaa etenemista....
Meilla on uusi nappaimisto, mika selittaa pisteiden puuttumisen eraista kirjaimista, mutta tassa olisi kylla arabialaisetkin kirjaimet, kun vain osaisin kayttaa niita. Numerot jo melkein osaan, ja muutama tervehdyskin sujuu. Olisi kiva oppia lisaa.
Vaikka Al Ain on lahes Helsingin kokoinen, taalla tormaa helposti suomalaisiin. Eilen menimme suureen ostoskeskukseen, ja matkalla naimme taksin ikkunasta Tiinan ja Juliuksen. Ostoskeskuksen paasisaankaynnin vieressa olevalla luistinradalla tapasimme Marjamaat ja Loposet. Ylakerrassa ruokaillessa naimme taas Tiinan ja Juliuksen, ja lopulta illalla poliklinikalla Sallan ja tytot. Luulisi meita suomalaisia olevan taalla satamaarin!
Toivottavasti paineet tasta kaikin tavoin laskevat, ja samoin lampotila!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti