Emirates International

Kyseisen niminen sairaala on tullut jo melko tutuksi, kun olen käynyt siellä valittamassa erilaisia vaivoja ja nyt viime keskiviikkona silmäluomileikkauksessa. Onpahan ollut tilaisuus tutustua täkäläiseen terveydenhoitoon, ja hyvinhän tuo on sujunut. Nopeasti on hoitoon päässyt ja erittäin ystävälllistä on palvelu ollut. Yksikään lääkäri tai hoitaja ei ole ollut paikallisia, minun silmääni hoiti irakilainen tohtori ja verenpainetta sudanilainen, ja hoitajat ovat ilmeisesti pääosin filippiiniläisiä tai muualta Kauko-Idästä. Varmaan on olemassa emiraattilääkäreitä ja hoitajiakin, mutta nähtävästi  ei riittävästi. Niin ystävällisiä kuin sairaalassa ovat olleetkin, toivoisin, ettei sinne nyt tarvitsisi vähään aikaan enää mennä, vaan pysyisin terveenä.
Kansainvälistähän täällä on kaikinpuolin muutenkin. Suomalaiset opettajat ovat vain pieni osa monituhatpäisessä ulkomaisten opettajien joukossa. Kaikki muut ovat syntyperäisiä englanninpuhujia, ja muutama heistä kommentoi hiukan ikävään sävyyn suomalaisten osallistumista. Siihen on helppo vastata, että suomalaiset ovat täällä eri syystä kuin esim. amerikkalaiset, koska meillä on heittää kehiin maailman parhaaksi rankattu koulujärjestelmä, millä britit ja amerikkalaiset eivät todellakaan voi kehua. Sitäpaitsi, on helpompi ymmärtää toisten kielivaikeuksia, kun on itsekin joutunut opettelemaan kielen. Täällä sekä lasten, että aikuisten kielitaito vaihtelee suuresti. Osa luokkani tytöistä puhuu melko sujuvasti, osa taas ei yhtään, ja sama pätee paikallisiin työkavereihin ja lasten äiteihin.
Saimme lopulta kirjojakin matikkaan ja scienceen. Valitettavasti matikka lähtee aivan liian korkealentoisesti ja vaikeasti liikkeelle, joten kirjaa ei voi vielä käyttää. Viimeiset kaksi kotimaassa pitkään odotellutta suomalaisopettajaa pääsi perille ja loput vielä hotellissa asustelleet saivat asunnon, joten pienin askelin edistymme.
Meidän talokompleksimme on edelleen melkoinen työmaa ja aika meluisakin sellainen. Jos yrität iltapäivätorkuille, ihan varmasti joku alkaa porata tai vasaroida. Hissi on pysyvästi kolmannessa kerroksessa, vaikka tämä on kaksikerroksinen, ja hälyttää kimeästi kaiken aikaa, uima-altaassa ei ole edelleenkään vettä eikä kuntosaleissa yhtään mitään. Autopaikat on saatu valmiiksi ja eilen ilmestyi pääportin ylle taloyhtiön nimi, joka ei hämmästykseksemme ollutkaan Bin Harmal, kuten luulimme, vaan Al Muwaiji Village. Ja niin paljon kuin olimme taksikuskeille opettaneet Bin Harmalin sijaintia...

Paineita

Muutto tanne on tuonut mukanaan monenlaista stressinaihetta. Palkkaa ei ole pienta ennakkoa lukuunottamatta vielakaan maksettu, monenlaisia paperiasioita pitaisi ehtia hoitaa, tyo on melkoisen vaativaa, mikaan ei toimi ihan niinkuin odottaisi, joten ei ihme, jos paineet nousevat. Ihan konkreettisestikin. Vietin eilen illalla muutaman tunnin ensiavussa selallani maaten, ja verenpainetta mittailtiin vartin valein, mutta se ei suostunut laskemaan. Joudun ensimmaista kertaa elamassani syomaan verenpainelaaketta. Varmaan kuumuudellakin on osansa asiassa, kun vapaapaivan kunniaksi kavimme aamukavelylla. Kahdeksan aikaan oli viela siedettava ilma, mutta se kuumeni nopeasti, ja lopulta oli pakko ottaa taksi, kun tuli jo paha olo.Kovasti tekisi mieli liikkua ulkoilmassa, mutta ei voi kun odottaa viileampaa aikaa. Taalla olisi kauniita vehreita keitaita ja puistoja kavelyja ja piknikkeja varten. Akuun kuumuus ei vaikuta yhta pahasti ja han on kylla tehnyt paljonkin lenkkeja.
Koti on yha keskenerainen ja hankinnat on toistaiseksi ollut pakko keskeyttaa, kunnes palkka tulee. Taalla oppii karsivallisyytta ja hiljaa etenemista....
Meilla on uusi nappaimisto, mika selittaa pisteiden puuttumisen eraista kirjaimista, mutta tassa olisi kylla arabialaisetkin kirjaimet, kun vain osaisin kayttaa niita. Numerot jo melkein osaan, ja muutama tervehdyskin sujuu. Olisi kiva oppia lisaa.
Vaikka Al Ain on lahes Helsingin kokoinen, taalla tormaa helposti suomalaisiin. Eilen menimme suureen ostoskeskukseen, ja matkalla naimme taksin ikkunasta Tiinan ja Juliuksen. Ostoskeskuksen paasisaankaynnin vieressa olevalla luistinradalla tapasimme Marjamaat ja Loposet. Ylakerrassa ruokaillessa naimme taas Tiinan ja Juliuksen, ja lopulta illalla poliklinikalla Sallan ja tytot. Luulisi meita suomalaisia olevan taalla satamaarin!
Toivottavasti paineet tasta kaikin tavoin laskevat, ja samoin lampotila!