Ramadan päättyi

Eilen illalla Arabiemiraattien kuunkatselutoimikunta (moonsighting committee), jonka puheenjohtajana toimi oikeusministeri, ilmoitti, että uusi kuu oli havaittu, ramadan voi päättyä ja Eid-juhla alkaa. Seuraukset näkyivät heti hotellilla: tähän asti aamiaishuoneen ikkunat on peitetty tiukasti verhoilla ja ovikin ollut niin pienesti auki, että siitä on pitänyt pujahtaa sisään. Nyt oli kaikki verhot poistettu. Syödä saa taas julkisesti, mikä helpottaa suuresti elämää.
Juhlan alku ei edistä meidän tilannettamme mitenkään: kaikki ovat lomalla ja mitään ei tapahdu. Opettajien lukukauden pitäisi alkaa ensi sunnuntaina, mutta meillä ei ole vieläkään mitään tietoa siitä, koska kenties siirrymme Al Ainiin. Viisi suomalaista on vielä kotimaassa odottamassa lippujaan. Ei uskoisi, että lomailu loistohotellissa voi käydä tylsäksi, mutta niin se vaan käy.

Eilen illalla olimme katsomassa huonekaluja ja hintoja. Jos kunnon kalustuksen haluaa, ei niihin saatu määräraha kyllä riitä. Täytyy kalustaa pikkuhiljaa, sitten kun asunnon ylipäänsä saa. Olisi täällä kyllä IKEAkin, mutta jos en siedä niiden lastulevyhökötyksiä Suomessa, miksi ihmeessä haluaisin niitä täälläkään.
Olimme käyneet jo moskeijassa, mutta Akun piti päästä sinne uudestaan. Hän oli huomannut, että jos miehellä oli shortsit, hän sai paikallisen kaavun päälleen. Se oli pakko kokea!

Jotenkin tuo olkihattu ei sovi...
Täällä siis vain edellenkin odotellaan. Aku on tosi ruskea, minä en kestä suoraa aurinkoa, mutta tarttuuhan se väkisinkin vähän.

Sir Akun neljä vaimoa

Lomailu vain jatkuu! Täällä alkaa nyt ramadanin päättävä Eid-juhla, ja sen johdosta kaikki virkamiehet lomailevat viisi päivää. Mitään erityistä ohjelmaa ei siis ole luvassa - luultavasti. Eilen ilmestyi pitkä lista asunnoista, mutta vain puolet suomalaisista oli päässyt listalle, me jäimme ainakin tässä jaossa ilman.

Eilen olimme syömässä illalla libanonilaisessa ravintolassa Tarjan, Saanan ja Lindan kanssa. Muita länsimaisia ei näkynyt ja omistaja touhusi kovasti ympärillämme. Jossakin vaiheessa hän kaappasi Akun mukaansa ja esitteli tälle jopa isänsä. Arvelimme, että hän piti Akua rikkaana ja tärkeänä miehenä, kun tällä oli neljä vaimoa mukana!

Tässä omistaja kaatamassa teetä. Aterian jälkeen lähdimme Medinat Zayedin ostoskeskukseen, joka oli erilainen, paikallisemman oloinen, kuin isot ostoskeskukset. Iso tämäkin oli, mutta siellä oli ihania intialaisia vaatteita ja niin kauniita kankaita myyviä liikkeitä, että meinasin ruveta kirkumaan. Ompelukone oli valitettavasti pakko jättää Suomeen, mutta ehkä sen joululomalla saisi tuotua. Aku otti salaa kuvan paikallisista naisista, ja pelkäsin koko ajan, että joku vartija tulee pidättämään meidät. Se kun ei ole sallittua.

Oodtamme edelleen, että saamme asunnon, pääsemme Al Ainiin, työt alkavat ja ns. normaali elämä. Sitä odotellessa nautimme hotellielämästä.

Abu Dhabi opettaa

Äidilläni on tapana sanoa, että maailma opettaa, jos ei muuta, niin hiljaa kävelemään. Tähän päivään mennessä en ollut vielä sitä taitoa oppinut, mutta Abu Dhabi opettaa. Ulkona on niin mieletön helle, että ei mitenkään voi mennä viuhtoa entiseen tyyliin eteenpäin. Sitäpaitsi, ramadanin aikaan pitää etsiä joku vessa, jossa voi salaa juoda, mikä myös hillitsee menohaluja.
Keskiviikkoyönä puolen yön jälkeen istuimme poliisiasemalla, jossa meiltä kaikilta otettiin sormenjäljet joka kantilta. Hotellissa oltiin vasta kahden maissa. Levottomien unien jälkeen aamulla lääkärintarkastukseen, vaihteeksi puoli tuntia etuajassa ilmoitetusta. Ei ihme, että verenpaine oli mittauksessa korkea. Nyt on sitten taas vaan lomailtu, eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi.
Eilen illalla koko suomalaisjengi vietti iftar-buffetissa kahden open syntymäpäivää. Paaston päättävä ateria oli lievästi sanoen runsas!

Oli sekä paikallisia, että kansainvälisiä ruokalajeja. Suurin osa ruokailijoista oli paikallisia perinteisissä asuissa. He olivat siis paastonneet koko päivän, ja ottivat vahingon takaisin illalla. Jälkiruokapöydän kruunasi suklaasuihkulähde, johon dipattiin karkkeja tai keksejä.

Tyytyväiset ruokailijat jälkiruokien äärellä! Illalla oli vielä hotellin pubissa ladies´night: skumppa ja drinksut olivat naisille ilmaisia! Ison aterian jälkeen vanha venyi vain yhteen lasilliseen skumppaa, ja sitten kutsui nukkumatti. Pubin ovella oli vartija tarkistamassa, ettei sisään pyri paikallisia. Heiltä on sinne pääsy kielletty! Lopuksi vielä kuva hotellin uima-altaalta, jossa vietämme päivittäin aikaa odotellessamme, että pääsemme muuttamaan Al Ainiin. Tänään kävimme jo katselemassa kodinkoneitten hintoja.

Leikitään rikasta

Täällä on helppoa unohtaa arki, ainakin hetkeksi. Ajellaan ympäriinsä taksilla, joka paikassa palvellaan ja passataan, mitään ei itse tarvitse tehdä. Tänään kävimme pällistelemässä maailman ehkä hienointa hotellia, seitsemän tähden Emirati Palacea. Oli kyllä komeaa. Pihalla seisoivat ne neljä valkoista Rollsia, joilla Sinkkuelämää-tähdet kuskattiin lentokentältä juuri siihen samaiseen hotelliin. Aulassa oli kultaharkkoautomaatti. Jäi tällä kertaa väliin...

Vähän siellä tunsi itsensä väärään paikkaan joutuneeksi!
Tänään yöllä on poliisin haastattelu. Omituinen aika johtunee Rmadanin aiheuttamista työajan muutoksista. Kukaan ei jaksa tehdä iltapäivällä töitä, koska ei voi syödä eikä juoda, mutta sitten työpäivää jatketaan illalla. Blogini jatkuu, elleivät  pidätä minua, jos väsyneenä puhun läpiä päähäni.

Soile kaavussa

Alemmassa kuvassa näkyy, missä asussa pyrin vierailemaan yhdessä maailman suurimmista moskeijoista, Sheikki Zayedin suuressa moskeijassa, ja ylemmässä kuvassa sitten sellaisena, miksi minut siellä puettiin. Miehet pääsivät sisään ihan omissa vaatteissaan, mutta naisten piti vetää kaapu päälle. Ei se minua kyllä mitenkään haitannut, valtava moskeija oli kyllä näkemisen arvoinen. Tänään on vapaapäivä, joten oli aikaa nähtävyyksille. Moskeijan jälkeen kävimme keskustassa, siis ihan meren rannalla. Ulkona on niin kuuma, että siellä ei voi yhtään olla, ja ramadanin takia ei kauheasti jaksa kulkea muuallakaan, koska ei voi syödä eikä juoda julkisesti Vessassa kävimme salaa juomassa ja haukkaamassa jotain pientä, kun alkoi suorastaan huimata.

Työt alkavat

Välillä on vaikeaa muistaa, ettei täällä olla lomalla, kun on hienossa hotellissa. Mutta jottei totuus unohtuisi, tänään tehdään pitkä työpäivä 11-23. Perehdyttämistä, käytännön asioita yms. Tutustuin aamiaisella joihinkin amerikkalaisiin ja kanadalaisiin opettajiin, joilla ei ole vielä hajuakaan siitä, mihin kouluun ja mihin kaupunkiin ovat menossa. Me suomalaiset tiedämme sentään sen, vaikka kovin moneen kysymykseen pitääkin vielä vastata "en tiedä". Eiköhän kaikki tässä pikkuhiljaa selviä.

Eilen olimme illalla ostoskeskuksessa syömässä, sitten kun ruokapaikat aukesivat auringon laskettua. Oli mielenkiintoista tarkkailla naisten pukeutumista. Täällä on porukkaa vaikka mistä, joten asut olivat sangen kirjavia. Osalla musliminaisista oli vain huivi, muuten ihan länsimaiset vaatteet, näkyipä yhdistelmä tiukat farkut, huppukorkeat korot ja huivikin. Osalla oli sitten mustat kaavut, mutta kasvot näkyvissä, ja vähemmistöllä vain simät näkyvissä. Ihan muutama kokonaan huputettu oli. Al Ain on kuulemma perinteisempi paikka, joten siellä sitten pitää totutella näkemään mustiin kummituspukuihin pukeutuneita. Ostarilla pällistelimme hienoja ja muodikkaita liikkeitä, oli Zaraa, Mangoa, Adidasta, Escadaa...Ruokakaupassa saa ihan kaikkea, paljon laajemmalla valikoimalla kuin Suomessa, mutta ei alkoholijuomia.
Aamu alkoi reippaasti aamu-uinnilla tyhjässä altaassa, mutta loppupäivä menee perehdytyksessä. Töitähän tänne on tultu tekemään, se pitää muistaa!

Laihialaisessa saunassa

Täällä sitä lopultakin ollaan! Liput tulivat tosi pienellä varoitusajalla, mutta matkaan päästiin kuitenkin. Hiukan epäilytti, mitä olisi vastassa, kun me emme tienneet yhtään, mihin hotelliin pitäisi mennä ja olisiko meillä viisumeita. Pelko oli kuitenkin turha, hyvin tehokas leidi oli  vastassa, löi tuloviisumin käteen, huolehti meidän pienen suomalaisjoukkomme ohi kaikista jonoista iirisskannaukseen, passintarkastukseen ja lopulta matkatavaraselvitykseen. Siellä kävi ilmi, että Aku ja minä olimme ryhmän ainoita, jotka saivat kaikki matkalaukkunsa. Muilta oli yksi tai useampi kadoksissa. Hetken pidimme itseämme onnekkaina, mutta sitten muille annettiin suoraan käteen dirhameina avustus. Höh, olisivat voineet hukata meiltäkin jotakin, niin olisimme pääseet shoppailemaan....
Lentokentältä ulostullessa pääsi väkisinkin pieni kiljaisu: kuuma ja kostea ilma löi vastaan niin, että lasit huurtuivat. Illalla, kello 10 aikoihin! Vihtaa ja löylynheittoa vaille oleva laihialainen sauna.
Hotelli on aivan upea, ja palvelu ylenpalttista: ovet avataan, laukut kannetaan, ruokaliina levitetään syliin, joka paikassa hymyillään. Olo on kuin filmitähdellä. Aamulla oli päästä nauru, kun kävin respassa avaamassa netin ja maksoin kortilla, ja tietenkin itse vedin korttini laitteesta pois. Virkailija ryhtyi hämmästelemään, että otitteko itse sen kortin pois, autoitte siis minua.
Tänään on ollut vapaapäivä ja kävimme taksilla ostoskeskuksessa vaihtamassa rahaa. Valtaisassa ostoskeskuksessa oli aika hiljaista, ja kaikki ruokaa ja juomaa myyvät paikat olivat kiinni ramadanin takia. Supermarket oli kuitenkin auki, ja ruokaa sai ostaa. Julkisesti ei saa kuitenkaan syödä eikä juoda. Hotellissa on kuitenkin ihan normaali ruoka- ja juomatarjoilu.
Huomenna on sitten jo luvassa töitä, eli jonkinlaista perehdyttämistä. Emme vielä yhtään tiedä, kauanko olemme Abu Dhabissa. Syyskuun alussa kai viimeistään siirrymme Al Ainiin. Pääosa meistä on jo tullut, illalla tulee lisää ja loput vielä kotimaassa olevat toivottavasti pian.

Vihdoinkin!

Nyt ne liput tulivat! Tarkemmin sanoen aamulla tulivat vain lentotiedot, ja lippujen saamiseen vaadittiin monta sähköpostia ja soittoa. Ei hirveästi aikaa annettu, lähtö on huomisaamuna, mutta onhan sitä jo odotettu ja laukutkin ovat olleet pakattuina pitkään. Hassua kyllä saimme myös paluulipun syyskuulle, vaikka meillä on tarkoitus kyllä olla siellä koko vuosi. Hyvä kun nyt päästään tositoimiin. Yritän päivittää blogia sieltä ahkerasti.

Odottavan aika on pitkä

Koko prosessi on ollut sangen pitkä: helmikuussa laitettiin hakemus, sitten odotettiin, sitten tuli haastattelukutsu, sitten pitkä odotus, sitten sain tietää tulleeni hyväksytyksi, sitten piiiiitkä odotus, että työsopimus varmistui, ja nyt odotellaan lentolippuja. Yritän pysyä tyynenä, vatsani ei niinkään. Aina kun on jännät paikat, vatsani hukkaa toimintansa punaisen langan. Tekisi mieli päästä jo paikan päälle, mutta odotetaan nyt vaan. Kaikilla lähtijöillä alkaa jännityskäyrä kohota, mitä useampi päivä ilman lentotietoja kuluu. Aikaa valmisteluille on kyllä tarpeeksi.